Marikan elämää...

Marikan elämää...
Kun tartut lapsen käteen, kosketat äidin sydäntä !

sunnuntai 20. joulukuuta 2015

Katsaus kuluneeseen vuoteen

 
Niinhän tässä on vuosi vierähtänyt. Vähän jo reilukin, kun kotiin KYS:stä 16.12.14 päästiin. Varpaillaan alkuun pitkänkin matkaa. Pikku hiljaa uskaltaen vähän henkäistäkin. Parit flunssat tän vuoden saldona, joista tämä syksyinen veti mehut ainakin äidistä aika tehokkaasti. Apuja saatiin tosi huonosti. Avustajan kans oikeastaan tehden tehokasta limaisuuden hoitoa (kostutukset, valutushoidot, täristelyt ja taputtelut) sit lopulta selvittiin. Ja ilman yskityskonetta, liekkö ois selvittykään!! Itse nukuin päivällä, milloin sai nukutuksi ja muutaman yön valvoi avustajakin, et edes välillä sai vähän huokaista.
 
Muuten selvitty onneksi kotona. Ensi vuoden puolella on sit kontrollia ja tutkimuksia munuaisten tilanteesta. Ja se onkin sit oma stressin paikka!! Pitää koettaa olla vielä hirveästi ajattelematta koko asiaa...
 
Itsestäni tuli orpo, kun vanhemmistani viimeisinkin nukkui pois marraskuussa. Siinä oma kasvun paikka, kun ei ole niitä vanhempiakaan enää sitten joille jakaa sitä omaa tuskaansa ja saada heiltä sitä rohkaisua ja lohtua. Kuitenkin voimissaan kun he oli, niin isona apuna ja tukena he paljon aikoinaan olivat. Jospa he sieltä pilvenhattaralta meitä pitäisi silmällä.
 
Kesä oli mitä oli sateineen ja taitaa talvikin olla omanlaisensa. Mut siellä seassahan sitä vain porskutellaan, kukin tavallaan.
 
Vanhimmat lapsoset tulee nyt jouluksi taas onneksi kotiin opiskelujensa parista. Ja toivottavasti saadaan viettää rauhallinen ja lupsakka joulun aika. Kinkun paistoineen ja leipomisineen. Käydä sytyttämässä kynttilät haudoilla ja hiljentyä omien rakkaitten kanssa joulun sanoman äärelle.
 
 
 

Tähdet pienet

 Tähdet pienet tuikahtaa,
meiltä huolet poistaa.
Revontulet hulmuaa,
valo meille loistaa.
Tähdet maata katselee,
loimu yötä valaisee,
meille uuden riemun suo,
joulun ihmisille tuo.
– Z.Topelius –

tiistai 15. joulukuuta 2015

Kuvaukset 14.12.15



Mahtava kuvauspäivä Korpilumon toimesta. Avustajana mm. Kaarna koira. Yhteys löytyi Marikan ja Kaarnan välille välittömästi. 

Polulla



Ilon ja riemun määrä oli rajaton. Marika nautti kuvauksista joka solullaan.




Kaarna, ihana avustajakoira oli mukana kuvauksissa ja oli niiiiin hellä ja varovainen kun Marikan lähelle hänet pyydettiin kuvaan. Marika nautti Kaarnan läheisyydestä ja kosketuksesta.


Kuvin ilman sanoja...


Kuva kerrallaan....



14.12.15 Marika <3


maanantai 9. marraskuuta 2015

Onnea Rakkaani tänään 9.11.2015






Paljon Onnea Rakas Tyttäreni tänään 9.11.2015 täyttäessäsi 15-vuotta!!!



Suvi Teräsniskan laulun sanoin,
"Uusi aamun koi"


" Voittaa painostava helle, voittaa sysimusta yö. Siinä annettu on jokaiselle oikeus ja työ. Minä en sun osaasi voi kantaa, en puolestasi henkäystäkään... Mut apu jonka voin sen tahdon antaa. Luoksesi mä jään! En oo sen voimakkaampi kuin oot sinäkään. Tiedä en minäkään, kuinka täältä eteenpäin me selvitään! Mutta tiedän sen, kun heräät aamuun uuteen, huomaat viereltäs en mennyt mihinkään. Ja se uusi aamunkoi vielä kerran toivon meille tuoda voi. Tulkoon rikkautta, huolta, tulkoon täysi huominen. Minä kuljen kanssas samaa puolta, lupaan sulle sen! "



maanantai 12. lokakuuta 2015

Syksyn tuulahduksia


Aika on taas vierähtänyt. Kesä meni oikeastaan sitä kesää odotellessa ;) Mut kivasti kuitenkin. Tehtiin tyttöjen juttuja Marikan sisarusten kans. Ja nautittiin vain yhdessä olosta. Me vanhemmat päästiin kerran yhdessä reissuun (2 vrk) ja toinen reissu (2vrk)pikkuveljen toiveiden mukaan.
Luxus löytyi elämään ihan vain yksinkertaisista toisiamme hemmottelevista jutuista.
Jalkahoitoja tehtiin aromaattisilla hoitoöljyillä ja rasvoilla lopuksi pehmitettiin ja hierottiin neitokaisenkin jalkoja. 



Kesän kääntyessä lopuilleen, ilmatkin lämpeni ja sai vielä pientä tuntumaa siihen kesäänkin. Mut nyt syksykin on kuulaudessaan ja raikkaudessaan ollut ihan mukava ja ulkoiltukin sen mukaan. 






No ei päivityksiä ilman kissoja, jotka onkin hyvin tärkeä osa Marikan "terapioita". Nautinto ja hyvä mieli taitaa olla aina ihan molemmin puolista. Uusin kissamies Kalle on jälleen osoittanut omalla sosiaalisuudellaan sen minkä on jo näin kissaihmisenä tiennytkin, et näillä karvapalloilla on kummasti verenpainetta alentava vaikutus.




Ja kun neitokainen on saatu untenmaille, voi "terapeutti" siirtyä itsekin väljemmin makoilemaan.  Varmistaen, että kosketus kuitenkin säilyy nukkuessakin.



Nyt syysloman kunniaksi käytiinkin jo heti alkajaiseksi päiväajelulla ja piipahdettiin jälleen Valamossa. Sytytettiin tuohukset, enon ja mummon muistolle. Ja nautittiin rauhallisesta ilmapiiristä.








Ja ei päivityksiä ilman kissapläjäystä 
kuvakollaasina, niin se tuleekin sitten tässä ;)









Kalle on jo 6 kk vanha ja painoa (4,2 kg) ja jymäkkyyttä on jo tullut sillä vauhdilla, et taitaa tulla isoin kissa kunhan aikaa vielä vähän kuluu.


perjantai 31. heinäkuuta 2015

Sateen ropinaa ja tassujen vilinää

Sitäpä se on ollut, tämä mennyt heinäkuu. Sadetta jota tuntuu riittäneen jokaiselle päivälle. Mutta tärkeintä taas kerran, että kotona on saatu olla. Välillä tosin mielessä pyörii, mitä sinne Marikan munuaisille kuuluu. Mutta eipä se auta kuin olla ja odotella, jos jotakin ilmaantuu. Kun ei kontrollejakaan ole minnekään.
 
Haasteita tuonut ja tuo tämä nykyinen omien vapaitteni aikainen hoitojärjestely. Ei ole mutkatonta ei ja kun vielä aisoissa ihminen joka tykkää pistää pakkaa sekaisin. Mutta vastuunsahan se kantaa jos virheitä tekevät. Tästä voisi taas kertoa pitemmänkin tarinan, mut katsotaan miten syksyinen palaveri menee, et avaanko sitten sanaisen arkkuni täällä julkisesti. Nääs ihan mielivaltaista touhua välillä tämä viranomaisten kanssa asioista sopiminen. Olen luullut, et kun jotakin sovitaan, niin se pidetään, mutta ei, näillä on omat sääntönsä. Olen vain aina ymmärtänyt väärin....
 
No joo, jotain mukavaakin. Perheemme lisääntyi uudella kissamiehellä. Ja onkin niiiiiin suloinen pakkaus, että suurimmat verenpaineet saa jo sitä rutistelemalla laskemaan. Kalle on pojan nimi ja rotu ragdoll, sininen tabby colorpoint. Ikää tällä hetkellä 18 viikkoa. 




 
 
 
 Kotona on pällistelty nyt kesästä sellaiset vajaat neljä viikkoa, kahdessa pätkässä. Avustajan lomien ajan. Loma reissuja oli just se tasan kaksi ja 2 vrk per loma. Et voimauduppa siinä sitten syksyä ja tulevaa talvea odotellen. Katotaan kauanko nuppi kestää vai onko sittenkin selkä joka ekana sanoo sopimuksensa irti.

 
 
 
Mut miepä olen onneks syksy immeisiä ja odotan pimeneviä iltoja ja nautin uhallakin siitä, et tänään on täysikuu ;)
 
 
 

maanantai 22. kesäkuuta 2015

Kuulumisia :)

Tämä "blogeilu" on jäänyt vähemmälle. Syystä tai toisesta. Ehkä ajankin puutteesta. Ja suht monesti yksin puhelunkin vuoksi. Ihania kuvia neitokaisestakin olisi, mut vaatii aina läppärillä istumista. Kun voisikin näin puhelimesta kuvatkin liittää.


Kotona on onneksi pärjäilty. Johan siitä on kulunut 6 kk, kun kotiin päästiin KYS:stä. Mut kontrolleja ei oo tiedossa minnekään. Elää jollotellaan päivä kerrallaan. Sit jos ongelmia tulee, niin kai se on käännyttävä viisaampien puoleen.


Ruokamerkin vaihdon ja ruokamäärän lisääntymisen myötä on neitokainen saanut muutaman lisäkilon. Sitä on omin päin vähän vähennetty. Mut kokonaisnestemäärä pysyen samana. Munuaisten huuhtelun turvaamiseksi.



Marika onneksi näyttää kun se nauttii olostaan. Ja se onkin itselle yksi tärkeimmistä viesteistä mitä häneltä voi saada.





Iloinen ja aurinkoinen tyttö kaikkinensa. Onneksi osataan nauttia pienistä ja yksinkertaisista asioista. Eli ihan vaan kotona olosta!
Rupeaisi vain säät lämpenemään et saisi olla enemmän ulkona! Juhannushan tuo oli onneksi jo parempaan päin säitten suhteen. Saunottu on usein ja ahkeraan. Siitä onneksi nauttii niin tytär kuin äitikin!




Itsellä suunnitelmia pienimuotoisen koulutuksen myötä josko lisäisi panostaan järjestöjen parissa. Tämä kokemus joka tästä 12 vuodesta jonka prässiä on läpi käynyt, niin voipi hyvinkin hyödyttää jota kuta toista ja helpottaa näin hänen tietään. Mutta kuin ollakaan, kotikunta ei oo yhtään asian suhteen myötämielinen. Ja tyttösen hoitojärjestelyt onkin se kulmakivi!! Ihan kun omistaan taas jakaisivat! Ja tässäpä sen tiimoilta pientä painia ja ehken paperisarkaa voip riittää. Mut katsellaan kuin käy...

Marikan puolen ulko-ovessa meillä onkin kesäinen ajatus. Ilta aurinko kauniisti oven iltaisin valaisee ja kukka-amppeli antaa oman varjonsa.



sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Äitienpäivänä 10.5.15





"Vanhan tarun mukaan Jumala lähetti enkelinsä maan päälle 
ja pyysi tuomaan mukanaan kolme kauneinta asiaa maanpäältä.

Enkeli valitsi kauneimman kukan,
ihanimman tuoksun
ja äidinrakkauden.

Matka takaisin oli pitkä,
niimpä kukkanen kuihtui,
tuoksu haihtui,
mutta äidinrakkaus kesti 
ja sen enkeli ojensi Jumalalle kauniimpana asiana maanpäältä!"




keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

Omaishoitajien viikonloppu 17-19.4

 
Olipas mukava ja rentouttava viikonloppu takana. Ei sitä paljon ihminen tarvitse saadakseen voimia taas arjen pyöritykseen. Vaikka alkuun olikin ainut lastaan hoitava omaishoitaja, niin tilanne onneksi korjautui seuraavan päivän keskustelu tilanteessa, kun olikin tullut pariskunta joka hoitaa myös omaa lastaan. Oli ihana heidät tavat <3
 
Mut noin niin kuin kaikkinensa, että saa käydä valmiissa syömässä. Oli hieronta hoitolaitoksen taholta tarjottuna. Kuntosalilla sai roikkua vempaimissa, välillä ihan oikeaoppisestikin, kun ohjaajakin meille oli siihen varattu. Allasjumppa oli myös mukava ja ohjattuna oikea oppisesti vieläpä tehokaskin. Sen on huomannut näin jälkikäteen, kun lihakset ilmoittelevat olemassa olostaan siellä sun täältä.
 
Ihmiset oli mukavia ja sai keskustella vapaa-aikanaan useampien kanssa ihan henkilökohtaisesti kuullen ja kertoen kokemuksia. Monesti myös miettien, että se omaishoitaja tilanne voi koskettaa meistä ketä tahansa missä elämän vaiheessa tahansa!! Voit joutua itse jonkun läheisesti hoivan tarpeeseen tai joku läheisesi voi tarvita sinun hoivaa. Joko äkillisesti onnettomuuden tai tapaturman seurauksena tai pikkuhiljaa hiipuen huomaamatta tilanteeseen, jossa huomaakin huolehtivansa jonkin läheisen asioista säännöllisesti tai vaikka olemalla hänen edunvalvojansa ja asioidenhoitaja.
 
Keskustelut oli siinä mielessä mukavia, että sai todeta, ettei se tämä yhteiskunta näy kovinkaan monen omaishoitajan elämää helpoksi tehdä. Yksi osallistujista sanoikin, että hän taitaa olla väärällä kurssilla, kun kaikki täällä vain valittaa! Hän on saanut kaiken tarvitsemansa avun ja tuen mitä voi saada ja aina viranomaisen ehdotuksesta!! Ja joustoa ja harkintaa on käytetty ja pyritty heidän tapauksessaan yksilöllisten tarpeiden huomioimiseen.
 
Ja niinhän sen pitäisi kaiken järjen mukaan mennäkin, kun tuskinpa jokainen omaishoitaja tilanne samanlainen onkaan! Ja kaiken mukaan hienoissa opuksissa niin lukeekin, että ihmiset pitäisi huomioida yksilöinä ja huomioida heidän henkilökohtaiset tarpeensa. Mutta turhan monesti olen kuullut, että ei ole määrärahoja (joka ei kohdallamme ole enää selityksenä varteen otettava) kun kunta takoo rahaa vakuutusyhtiöltä.
Voi tästä voisi kirjoittaa taas vaikka kirjan, kun riittäisi aikaa... Mutta tiedäpä sitten joskus... Paljastus kirja voi joskus putkahtaa kaikesta tästä läpi käymästämme. Siitä kohtelusta mitä tälläiseen pyöritykseen joutuminen tuo tullessaan.
 
Onneksi sai purkaa tuntojaan ja Omaishoitajajärjestö tasollakin tiedetään miten ihmisiä kohdellaan. Lakineuvontaakin on kuulemma jäsenille tarjolla. 
 
Mutta viikonloppu oli ihan oma voimauttava juttu ja kuulemma syksymmällä olisi jatko osio tiedossa!! Sitä innolla odotan :)
 
  

keskiviikko 15. huhtikuuta 2015

Sateen ropinaa...

Kevät tekee vauhdilla tuloaan. Sade ropisee peltikattoon ja antaa rauhallisen tasaisen sinfoniansa. Päivä toisensa jälkeen huomaa miten pihalta lumet hupenevat paljastaen kivet ja kannot. Ja toivottavasti viime syksynä Marikan kanssa istuttamat uudet kukkasipulit jossain vaiheessa näyttäytyvät väriloistossaan. Se jää nähtäväksi. Kohta pääsee taas koiran kanssa tarpomaan ihan tuonne metsään ja voimautumaan siellä luonnon äänistä, tuoksuista ja rauhasta.

Ensi viikoloppuna olen itse lähdössä ensimmäisen kerran 12-vuoden aikana omaishoitajille tarkoitettuun virkistys viikolopun viettoon. Saas nähdä onko miten iso porukka ja kuinka monta meitä siellä sitten on. Toivottavasti olisi joku muukin lastaan hoitava omaishoitaja tuossa porukassa!
Tiedossa tulleen ohjelman mukaan on ulkoilua, sisäjumppaa ja allasjumppaa. Eli jäykistyneet hartiat ja muutkin lihakset saanee kyytiä ;) Saa nähdä miten kipeänä sitä sit tämän "irtioton" jälkeen lihakset onkaan. No, hyvää se tekee ja avoimin mielin vain.

Marikan infektio kierre näyttäisi antaneen periksi, ainakin tässä kohtaa. Ja siitä pitää taas olla kiitollinen. Sen verran jo pöpöt nosti pelkokerrointa, et sydän tykytykset oli taas omaa luokkaansa ja yöunet sieltä tänne päin. Nythän se sit huomenissa loppuu tämä toipilasaika tästä munuaistilanteesta. Mut päivä kerrallaan, niin kuin tähänkin asti on menty jo 12 vuotta. 

Niin ja äänestämässäkin olen jo käynyt, heti ensimmäisenä mahdollisena enakkopäivänä. Toivottavasti pääsisi se jota äänestin, niin tiedä vaikka meidänkin jotka omaisiamme hoidetaan 24/7 antaen lähes ilmaisen panoksen tälle yhteiskunnalle (jos nyt huimaa omaishoidontukea ei lasketa), niin meidänkin panoksemme huomioitaisiin. Kohtuullistettaisiin palkkiot tehtyyn työmäärään ja hoidon vaativuuteen, sekä saataisiin joskus sitä ansaitsemaamme vapaatakin siitä työstä, joka sitoo päivin ja öin. Toivossa on hyvä elää, josko joskus asiat paranisi.

Mut sitten onkin aika taas voimautua seuraavien tekstien muodossa...


"Tehtäväsi ei ole tuomita.

Tehtäväsi ei ole selvittää ansaitseeko joku jotakin.

Tehtäväsi on nostaa kaatuneet, tukea särkyneitä ja hoivata heitä...



* * * * * *



"Miksi suljemme silmämme, 
kun suutelemme,
 itkemme,
 rukoilemme
 ja unelmoimme?
Koska kaikkein kauneimpia asioita ei voi silmillä nähdä,
ne pitää tuntea sydämellä!"

keskiviikko 1. huhtikuuta 2015

Viisautta postikorteista

Postikortti telineiden kohdalla tuntuu, että voisi vain olla ja lueksia kaikkia niitä tekstejä mitä niissä on painettuina. Monesti lähettelenkin (vanhanaikaisesti) ihmisille kortteja, kun vain kuva tai teksti on vain niin puhutteleva. Tässäpä heti pari hyvää esimerkkiä, joista kumpikin tuntui itselle osuvilta. Sitten kun ne ovat kotona jääkaapin ovessa, niin niitä tulee katseltua ja ehkä saaden rohkaisua ja muistutusta jokaisesta hyvästä ja pienestäkin positiivisestä pilkahduksesta tässä elomme tiellä.
Samalla tavalla kuin ne muutamat mietelauseet joita kodistamme seiniltä ja ovista löytyy :)




Ja tässä jos missä on terveiset stressille joka tuntuu kolkuttelevan sopivan tasaiseen tahtiin . Ollaan pidetty flunssaa ja oltu varpaillaan... On Marikalla ollut muuta infektiota ja oltu taas varpaillaan ja ollaan varpaillaan... Mutta yläosan kortin mukaan, kiitetään jokaisesta päivästä, joka antaa siihen tilaisuuden, kiitokseen






Pääsiäistä tässä odotellaan ja onnettomuutemme vuosipäiväkin se vain uhkaavasti lähenee. Nyt jo kahdennentoista kerran. Tuo päivä 03.04.03 joka muutti kaiken...


tiistai 3. maaliskuuta 2015

Lomalla

Täällä sitä ollaan, lomalla! Irti arjesta ja yöheräämisistä. Sen 2 vrk minkä irti arjen touhuista pääsee. Marika hoitajien kans kotona, hyvässä hoidossa. Yksin tänne ajelin tänään, loskassa ja osittain sumussa. Mut ei haitannut sääolosuhteet. Isäntä ja poika jo aikaisemmin tulivat rentoutumaan ja kylpylässä polskimaan ( ei miun juttu). Sormenpäät rypistyy ja iho kuivuu, ei kiva ollenkaan! ;)


Mut käydä syömässä valmiilla ja istua vain illalla takkatulen loisteessa ja kynttilän valossa, siinä mieli ja keho lepää. Ei hurjia vaatimuksia sille, että saa tunteen nimeltä "loma".

lauantai 14. helmikuuta 2015

Äidin rakkaus...

Mikä on maailmassa pyyteetömin,
mikä vahvin ja venyvin.


Mikä kestää eniten murheita, pelkoa ja vastarintaa...


Mikä kestää, vaikka kaikki muu katoaisi.


Minkä läpi mahdottominkin voi olla mahdollista.


Mikä parantaa, kun kaikki muu hajottaa.


Se on tunteista jaloin, aidoin ja lahjomattomin.


Äidin rakkaus <3




-taru haapala-

keskiviikko 11. helmikuuta 2015

Vieraita :)


Tänään me sitten saatiin vieraita. Ja annoimme kurkistuksen meidän päiväämme ja arkeemme Marikan kanssa.Vieraaksemme saapui 36-vuotias kolmen lapsen äiti Ylämyllyltä. Hän on Liperin kunnanvaltuutettu ja Kristillisdemokraattien Pohjois-Karjalan piirin puheenjohtaja Maija Silvennoinen. Hän pyrkii eduskuntaan huhtikuun vaaleissa.

Pari tuntinen mennä hujahti huomaamatta. Maija tervehti tietenkin ensin Marikaa ja sitten kierreltiin kotiamme. Lopuksi vain istahdettiin keittiön pöydän ääreen, jossa sitten aika vierähtikin.
Kertoilin vaiheet vuodesta 2003 tähän päivään pikakelauksella.




Kävimme myös läpi niitä haasteita ja ongelmia mitä vuosien varrella olemme kohdanneet jo ihan vain tämän järjestelmän kanssa, joka tässä ympärillämme pyörii. Sitä minkä luulemme olevan meidän turvanamme, kun ja jos jotakin sattuu. Mutta sitten, kun on jo jotakin sattunut, niin ei se järjestelmä niin joustava ja auvoinen olekaan. Vaan se vaatii itseltä viitseliäisyyttä ottaa asioista selvää ja hakea sitä tietoa. Olla tarvittaessa yhteyksissä vaikka mihin portaisiin asti, että saa sen vastauksen johon lopulta itselläsi onkin oikeuksia. 

Mukava ja ymmärtäväinen tämä Maija ja hänenlaisiaa kun pääsisikin päättämään meidänlaisten asioista, niin maailma voisi ollakin hieman parempi paikka elää.

Niin ja se Ystävänpäiväkin se tulla jollottelee. Joten nyt jo kaikille mukavaa ja rakkauden täyteistä päivää Ystävienne ja Rakkaittenne ympäröimänä. <3




"Sinun ei tarvitse luvata minulle
 kuuta tai tähtiä.
Lupaa vain,
että seisot niiden alla minun kanssani."




torstai 22. tammikuuta 2015

Tammikuun kuulumisia


Tammikuussa jo mennään hyvän matkaa yli puolen välin. Viime viikkoinen tutkimuskäynti KYS:iinkin jo takana. Nyt odotellaan vain sitten tuloksia, mitäpä käyrät ja käppyrät näyttää.
Omaa itteensä panostamista olen koettanut harrastaa säännöllisen epäsäännöllisesti. Ja nauttia talvisesta luonnosta ja mistäpä muusta kuin avantouinnista. Sen positiivisiä ja voimauttavia vaikutuksia ei voi kyllin ylistää. Kyllä se on pitkälti tätä omaa mielenrauhaa yllä pitänyt. Ja hyvä niin.






Eilissä päivänä sitten palaveerattiin ja mietittiin tätä eloa ihan isommallakin porukalla. Joskus tuntuu, että on se jännää, kun tälläisen yhteiskunnan järjestelmän asiakkaaksi pääsee/joutuu, niin jossain vaiheessa tuntuu, että joskus jopa ulkopuoliset ihmiset tietää paremmin mikä on meille parhaaksi! Minkä verran tarvitaan vapaata vai tarvitaanko ollenkaan ja tarvitseeko meidän päästä naapuri kuntaa pidemmälle itse asiassa ollenkaan. Siis jos Marikan haluaa mukaan. Tai onko vaarassa, että antamani panos lapseni hoidossa jääkin liian vähäiseksi.

Niin tässäpä kohtaa nykyisen "hoitoringin" yksi sisar hento valkoinen työssään. Valvoo Marikan unta, mutta herää heti kun Marikakin herää. Ringissä kaikkiaan siis 4 karvaista hoituria. Aika pitkää päivää painavat, niin kuin itsekin. Ruokapalkaan tyytyvät. Eivät rasita kunnan taloutta. Ammattitaito täys kymppi ja huolellisuus samoin.



Marikan viime viikkoisen jumpan aikaan saamaa mielihyvää ja rentoutumista oman ja tutun fysioterapeutin toimesta.



Ja varpaat piti kuvata myös, niin kuin nykyisin kuuluu. 



Tälläiseen törmäsin tuolla netissä surffaillessani. Kylläpä mielelläni kotini ovet avaisin halukkaalle, jos joku kansanedustaja haluaisi tulla tutustumaan siihen panokseen jonka olen kohta 12 vuotta tälle yhteiskunnalle antanut jäämällä itse pois työelämästä auto-onnettomuutemme jälkeen. Mutta näin mahdollistaen lapselleni inhimillisen ja rakastavan kotiympäristön jossa on saanut kasvaa monista vammoistaan ja sairauksistaan huolimatta. Mikä ei tosin ole ollut ongelmatonta ja itsestään selvyys!! Tarinani olisi minullakin heille kerrottavaksi.


 Haaste kansanedustajille ja ehdokkaille:

Omaishoitajat ja läheiset -liitto ry ja sen paikallisyhdistykset haastavat kansanedustajat ja kansanedustajaehdokkaat tutustumaan omaishoitajien arkeen 24.11.2014–23.3.2015. Omaishoitajien kodeissa vierailleet tai vaikkapa yhdistyksen tapahtumassa vapaaehtoisena toimineet kansanedustajat ja ehdokkaat voivat kirjoittaa kokemuksistaan tässä blogissa.